Parin viikon aikana olen sopeutunut ja kotiutunut Valenciaan hyvin. Mitä enemmän tähän kaupunkiin tutustuu, sitä enemmän tähän rakastuu. Alan pikkuhiljaa hahmottamaan Valencian kokonaisuutena, mikä on mun kaltaselta lahopäältä aina hieno suoritus. Metroilla ja ratikoillahan täällä kulkee näppärästi ja sujuvasti, mutta tällä viikolla nappasin itelleni myös pyöräkortin. Täällä on aivan mahtava systeemi Valenbisi, eli ympäri kaupunkia on pyöränvuokrauspisteitä, joista voi napata pyörän ja palauttaa sitten sinne, mihin onkaan menossa. Tänne on lisätty pyöräilyreittejä ja -kaistoja, joten se on tosi kätevää ja samalla saa nauttia ihanista maisemista ja lämmöstä :)
Perjantaina töiden jälkeen nappasin pyörän ja lähin pyöräillen kaupunkiin. Keskellä kaupunkia on Turia-puisto, joka on rakennettu kuivuneeseen jokeen. Tosi ihana paikka käydä lenkillä ja pyöräillä, joten mäkin päätin sen käydä katsastamassa. Sieltä olikin sit upeet näkymät Valencian tiede- ja taidekeskukseen (La ciudad de las artes y ciencias), joka on maailmankuulu todella modernista arkkitehtuuristaan. Sieltä löytyy mm. Euroopan suurin akvaario, upea leffateatteri ja konserttisali. Täytynee käydä tutustumassa lähemmin joku päivä :)
Kaikin puolin näiden parin viikon perusteella mulle on tullut fiilis, että Valencia on kaupunki, jossa ihminen voi olla ihan älyttömän onnellinen. Täällä on kaikkea rannoista shoppailuun, pikkuputiikeista muotiliikkeisiin, luomukasvisruokaravintoloista perinteisiin tavernoihin, puistoista pilvenpiirtäjiin. Täällä ihmiset on hyväntuulisia, ystävällisiä ja auttavaisia. Täällä on rento ja lepposa ilmapiiri. Täällä on elämää. Täällä on kaikin puolin erittäin hyvä olla :)
Töissä menee hyvin. Paljon on tullut tehtyä käännöstöitä (espanja-englanti, espanja-suomi, englanti-espanja) ja sanavarasto on kasvanut ihan älyttömästi. Äsken tapasin yhden englannin opettajista ja sovimme, että pidän kerran viikossa keskustelutunnin englanniksi muutamalle opiskelijalle. Jännää!
Tykkään kovasti tämän koulun ilmapiiristä ja työntekijöistä. Koulu perustettiin 2000-luvun alkupuolelle Valencian "huonoimmalle" tai "pahamaineisimmalle" asuinalueelle. Laitoin sanat lainausmerkkeihin, koska ei tämä asuinalue kovinkaan vaarallinen ole. Paljon on kuitenkin köyhyyttä ja esim. varkauksia, joten koulu, joka on tarkoitettu juurikin vähävaraisemman väestön nuorille, on auttanut aluetta paljon. Kahvitellessani koulun huikean rehtorin Antonion kanssa han kertoi minulle, että vaikka alueella on rikollisuutta ym. Xabecista pitävät kaikki. Heidän opiskelijoinaan on ollut mm. "rikollispomojen" lapsia ja kaikki näkevät koulun erittäin positiivisena asiana alueen lasten ja nuorten kannalta - siksipä kukaan ei halua Xabecille, sen työntekijöille tai opiskelijoille mitään pahaa. Mikäli koululla tapahtuu jotain, Antonion ei tarvitse kuin soittaa alueen "suurille herroille" ja asia hoituu. Yhden tällaisen puhelun jälkeen oli mm. eräskin pyörävaras palannut nöyrästi koululle pyörän kanssa ja anellut anteeksiantoa - jonka sai luvattuaan, ettei vie enää koulun opiskelijoiden omaisuutta. Minusta on todella motivoivaa ja innostavaa työskennellä näin selkeästi hyvää tekevässä oppilaitoksessa. Mieleen tulee kaikki ne elokuvat, joissa nuori idealisti saa työpaikan pahamaineisesta koulusta ja muuttaa lopulta koulun ja koko alueen asenteet valamalla opiskelijoihin uskoa itseensä. En ehkä olisi Xabecista tehtävässä elokuvassa pääosassa, mutta olen erittäin tyytyväinen myös vierailevan tähden osaan ;D
Myös työntekijöiden väliset suhteet ja mm. rehtori-Antonion läheisyys työntekijöihinsä on hienoa. Tuntuu, että kaikki viihtyvät täällä ja ovat ns. oikealla asenteella mukana. Antonio kantaa persoonallaan oman kortensa kekoon - han kirjaimellisesti tuli perjantaina töihin laulaen ja vihellellen "buenos días, buenos días, es un muy buen dia" (hyvää huomenta, hyvää huomenta, on erittäin hyvä päivä). Kyllä siinä alkoi itseäkin hymyilyttää, että hyvähän se tämäkin päivä on :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti